Puuteritähtiä

Ihmiset liikkuvat liukuportaillaan
Minä tuijotan perhosia
Niitä kauppakeskuksen keinotekoisia
Joilla on paperiset siivet ja napit silminä

Kaipaan mustuutta
Kaiken ilmeettömyyttä
En ihmisiä sipomassa hiuksiaan
Tai puuteroimassa neniään

Nämä ovat kangistuneet kaavoihinsa
He eivät osaa laajentaa näkökenttäänsä
Me olemme osa jonkin kenttää
Ja se jokin laajenee

Tiedätkö mistä minä puhun?
Arvostaisin jos tietäisit
Liian vähän ymmärtää
Kiinnostustani tähtiin