Taivaan kantta hivelin
ehkä auki sen paiskaisin
ehkä ruttuiseksi rutistaisin
taskuun taittelisin
vaan ruohon korrelta horjahdin
elämäni kulun vajosin
hiekanjyvälle viimeinkin
valtakuntani kaiversin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hyvin mielenkiintoinen runo..vaihtuu jännästi kirjoittajan asetelma ja fiiliskin aika totaalisesti :)
Nöyrästi tunnustat, että niin pieni tosiaankin on ihminen...muurahaistakin pienempi. Upeaa elämänviisautta!