Nimetön

Aurinkoisena talvipäivänä, kun hanki kimaltaa kuin helmimeri, 
hyppii jänönen pellon laidalla. 



Tietämättä ympärillä olevista vaaroista, 

vain porkkanaansa etsien. 



Katso tuota huolettomuutta,

kun ei ole aavistustakaan julmasta maailmasta.



Vain ajatus porkkanasta,

lämpimästä pesäkolosta ja kauniista aurinkoisesta ilmasta.



Sen huolettomuuden kun itselleen saisi,

ei ehkä tajuaisi,

kuinka arvokkaita hetkiä ne onkaan,

kun ei ole aavistustakaan,

ei pientä ajatustakaan

pahuudesta. 



Jänis jatkaa matkaansa, porkkanaansa etsien,

kenties haukan kynsiin jääden,

ken tietää?