Nimetön

Sitä toivoo,
toivoo niin kovasti että sattuu.
Rakentelee pilvilinnoja mielessään,
kuvittelee kuinka onnellinen voisikaan olla.

Samalla tipahtaen todellisuuten,
-eihän siittä mitään tule.
Yrittää siirtyä eteenpäin,
-siirtyykin,
tai ainakin vakuuttelee itselleen niin.

Kunnes jälleen huomaa, että mihinkään ei olla siirrytty.
Samassa jamassa ollaan vieläkin.
Kuin levy oisi jäänyt toistamaan samaa kohtaa.

Paikallani poljen,
kuin masokistisesti kiduttaen itseäni,
pois pääsyä löytämättä.