Kuuta katsoen, itkee suruaan ihminen, on läheinen mennyt pois, kuin painajaista tämä elämä ois.
Hetkessä maailma pyörähtää, ei jäljelle mitään muuta kuin surua jää. Hiljainen tuuli peittää kummun, lasketut kukat hiljalleen lakastuu, aurinko sun, surun peittoon humaltuu.
Muistot jäljelle jää, ja pelkkää ikävää, haudalla kynttilä menneestä elämästä muistuttaa, niin kovin menneisyys satuttaa. Unen lepoon pääsit pois kivuista, ja rauhallisesti nukut, irroitit otteesi elämästä, tähtitaivaan joukkoon kuulut.
On yksi elämään uupunut pois nukkunut, matka loppunut, mutta rakkaus sinua kohtaan ei ole sammunut.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
