Olen kuin lintu
joka lentää etelään
pakoon pohjolan kylmyyttä
Minä pakenen kylmää
katsessa kaltaistesi
pienten rottien
Olen kuin tuuli
joka viimana puhaltaa
vasten jokaisen kasvoja
Minä henkäisen jäisiä
sanoja rakkauden
suolattomia kyyneleitä
Olen kuin kallio
joka joskus murenee
loputtomien sateiden jälkeen
Minä murenen alla
padottujen haavojen
vailla tunnetta sitovaa
Selite:
kirjotettu 13.1.08
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Puistattava, hyvällä tavalla. Ulkona on kunnon lumimyrsky, ja tämän luettuani palelen kunnolla. Hieno!
Sivut