After the Love (Rain) Has Gone

Runoilija New England

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> New England kuva
mies
Julkaistu:
655
Liittynyt: 14.10.2011
Viimeksi paikalla: 2.3.2024 18:05

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

“Love is the longing for the half of ourselves we have lost.”  



Näistä sanoista on tahdikkuus kaukana

Olet kehosi varjo, silmäni liikkumaton
mutta putoat pimeästä valoosi
ja nyt nimesi on tavoittamaton taivaanranta,
josta muovaat ruumiisi

himoitsemasi kaukaisuutesi

olemalla uusi aika
uusi sisältö ja sen rosoiset ääriviivat

hetki jolloin tiedät muuttuneesi arvoitukseksi

enemmän kuin muistojesi haamu

mielikuvitelmaa jostain toisesta

ja miten se epätodellisuus antaa todellisuuden

tulevan rakkauden, joka läikähtää valoisaan nimeesi



Huojuva heinä

Elämän jos
antaa pantiksi,
miten sen
osaisi lunastaa
 
miten se
monen
vuosikymmenen
vaiteliaisuus
muuttuu ääneksi
 
miten kaksi
osaakin hengittää
samaan tahtiin,
tuntea elämän
virtaavan sisään ja
ulos
 
miten vuodet ovat
sitä muokanneet,
saaneet suunnistamaan
vaistojensa varassa
 
säteillä me
tason kielekkeellä
saamatta kosketusetäisyyttä
mihinkään
 
pelkääkö
se onnentunnetta,
koska tietää
sen
muuttuvan hyvästeiksi
 
kiihkon,
hellyyden
 
kaiken sen
rakkauden joka
on tehty toisillensa
 
silti se
hyökyy maailmaan
 
vaikka ihminen kulkee
ajassa kohti
tuntematonta
 
vaikka iho kuoriutuu
kerros kerrokselta
 
se tuntee rakkauden
kaipuumme,
ja niin siitä
versoo elämä,
huojuva heinä
 
sellainen hetkessä
siintävä välähdys,
joka ohimenevässä
tunteessaan
on onnellinen
 
jos vain sinä tulisit



Joka päivä ja joka ikinen yö
 
 Siinä lyhyesti elon retki
 ja summa viisauden ja määrä maan.
 
 Elämän, vapauden se ansaitsevi,
 ken itselleen ne kiistää joka hetki.
 
 Hän läsnä, rakkaus,
 käy vankkumatta täällä vaarain tiellä.
 
 Puhtaampi on tuskani kuin riemuni,
 kirkkaamat pilvet ja vihreys maan.
 
 Elämä, opeta minua onneni mennen
 syvemmin sinua rakastamaan.
 
 Hän tulee taas, te ilon tunsitteko
 niinkuin aalto.
 Se tuli hänen askeleitaan ennen
 
 Kipinä kirkkain, tuli pyhä
 kuin tähti tiellään pyhiinvaeltajan.
 Kun katkee, kirpoo kahleet kaiken,
 ajan,
 
 Sä loista aina, palat yössä yhä;
 
 RAKKAUS
 
 katseessa syvä.



Vastakohtaisuuksia

Kovuudelle on monta määritelmää
Pehmeys, onnen myötäjäinen
äänesi painolla
rakastan


Round and round

Olen kulkenut
ympyrää
silmät sidottuina

yksikään kierros
ei merkitse mitään

elämän sietämätön
totuus

luulen olevani
piilossa ja
kaikki onkin
läpinäkyvää

mutta ne silmät
eivät sitomattominakaan
näe tekojen ääreen

läpinäkyvän valheen
läpi

tottelevat vain käskyjä
ja säilyttävät kunniansa

huolettoman vastuuttomuuden
tunteen

ja karuselli vaan pyörii



Perhoskesä

Olen lentänyt
ja etsinyt
tehdessäni mielikuvistani
päivän ja
odottanut sitä
mikä koskaan ei tule

yötä joka olisi
epätodellisen vastakohta
kuorien todellisuuden
esiin

eksyttäisi epätoivon
kaukaisten ääreen

hämmennys on
hänen nimensä,
se jota kieli ei
satuta

kuiskaus ei sytytä,
ainoastaan aistit
heräävät naamioiden
takaa

ne jotka ovat himon
ja rakkauden väliin
kätkeytyneet,
harhailevaan huokaukseen
paenneet

vuodenajat taipuvat
päivästä iltaan
keväästä kesään
kertoen salaisuuksiaan

kalpeiden kasvojen ääreen

kuollen laillamme
onnellisena,
kaivaten syvästi ja
eläen vain sitä yhtä ainoaa varten



Don't Dream It's Over

Elämä

on pesäänsä
mahtumattomille
poikasille
kurkistus horisonttiin

vanhukselle
käyntikorttinsa
jättänyt
rosvo

seisovaksi
muuttuneen ilman

jalkapohjaa hiertävä
tekemätön

nyt kun
katson eteeni

haistamalla eilisen

hellalle palaneen
elämän rippeen

mustelman, joka
nousee tallotuista
unelmista

huomisen viereen
nukahtavasta
rakkauden äärestä

kiihkosta
tislaantuneet sanat

eletty elämä

kyky rakastaa
kunnes kipua
ei enää tunne

ole olemassa

ja pimeys
silmissä

hymyilevää iloa täynnä



Shine On Me

Sokeassa metsässä
alastomien puiden
pimeydessä
minun valtakunnassani,
sinut minä tahdon

Sielussani palaa
jäähyväisten roviolla
syyllisyyden risti
täynnä nälkäisiä suita,
mutta sinut minä vain haluan

Vaellan varjoissa
auringon ympäri
etsien vapautta
silmiesi kaukaista väriä
joka ovien raoista
aiheuttaa viluni ja vapinani

Jäätyneen ihon lailla
kouristaa peilikirkas kaipaus
tihkuvana räntänä
hokien kosketuksen kipinää
toivoen jään särkyvän välillämme
sillä sinun kosketustasi minä vain haluan

"See me walking, see me crawling
Shine, shine on me"



Live Tomorrow

Pitääkö pystyä
luottamaan, jotta voisi
rakastaa,
välittäisinkö toisesta
ihmisestä enemmän kuin
itsestäni
pitäessäni silmää iskevää
hymyä kädessäni

miksi murtaisin lumouksen?

vain seinä erottaa
elävästä elämästä,
murtaisinko sen
vai odottaisinko
kutsuvaa kättä ja
vetäisin sen itseeni,
maistamalla sen
pahetta

yksinäisyydessä ja
yksin hän viihtyi
ei kaivannut seuraa,
side silmillään
erossa maailmasta,
siitä josta voi
uneksia
ei koskettaa, eikä nähdä
ei laulaa
ei.. ei.. ei.. ei…

sataa,
sataa rankasti
hän tuntee,
aivan kuin sadepisarat
olisivat luoteja
lävistäen sisimmän
tehden reikiä,
aukkoja joista
elävänä kuolleen kirkkaus
saa otteen,
yksinäinen kipinä
uhmaamassa alistumisen
hämärää sadetta

nytkö se tapahtuu,
sekö jo tapahtuu,
elän huomisen
peilin kuvaa seuraten
kaukana nykyisyydestä
lähempänä eilistä
murtamalla seinän,
poistamalla silmiensä
siteen, peiton
rikkoen peilin,
jonka kuva
todellistuu hauraana,
ehyempänä

en katso enää
taakseni vaan tähän
hetkeen, joka viiltää
partakoneen terän lailla
kuunnellen uhmakasta
hengitystäni,
elämänkilistyksen hetkellä
katson murtuvia muureja
ja tunnen hyvän olon virtaavan
taas sisuksiini ja ne
hehkuvat eksyneet pisarat
täynnä eloa kuin
vastaruokittujen poikasten
hymyilevät suut



Taas kuutamolla

Vaikka kuun sirppi
neitsyen kohtua valaisisi
ei se meitä perisynnistä
vapauttaisi,
kompuroimatta korjaisi
ja aurinkoa synnyttäisi
paitsi rakkaudesta



Vapaus

Vapauden ihana hetki,
ei yhtään lupausta
ei voittajia, eikä häviäjiä
tuntea vapauttava tuoksu matkan päästä
sillä rajattomana tiedät
missä rajasi kulkee
Kadota hetkeksi ja astua sen yli
saapumatta koskaan perille



Sataa

Taas sataa,
tuulesta ratiseva pisara
kosteutena ihon läpi
Tuska sammuu,
mutta se ei armahda
Monta ihonmyötäistä
hienopesua siliäville,
jumalan lahja viattomille



Ahonlaita

Maailma on täynnä
pyyntöjä ja kieltoja,
pieniä kiellettyjä syntejä
Lakipisteen hurmos
huutaa vapautta
puraista eroottista kokemustaan
Imeä ja niellä
tuntea viipyilevän makean röpelöinen maku,
rönsyjen hidas nautinto
Suuret punaiset mansikat

 
 
En muista
koska olisi
satanut
 
antanut
 
savimaan koristaa
kahta sormea
paksumpaa
vaippaa
 
jumalan luomaa
läpäisevyyttä
tai lujuutta
 
aineellista massaa,
jollaista sielukin
silloin tällöin kaipaa
 
maailmankaikkeuden
järjestystä,
jokaiselle
luvun, mittojen ja
painonsa mukaisesti
 
 
 
 
menneisyys on
unohtanut
tajuntansa,
siellä se
vielä kipinöi
 
palaen
iloisesti
 
mutta ei
sitä
voi tyhjäksi
pyyhkiä
 
kaikkea
sanoinkuvaamatonta
mielihyvää
 
ruumiin janota
ja unohtaa
 
mutta en itkenyt,
ollessani
epätäydellinen
 
kukaan ei voi
soida täydellisyyteen
kertoessaan
tarinaa,
jossa
sanat ehtyvät
 
jääden veden
pintaan kellumaan
 
 
 
pelkään
mielikuvitusta
 
pelkään unia,
joissa riippumaton
voima
palaa kehää
 
ristiriita hakee
vertaistaan
etsien etsimistään
ja
samalla juoksee
karkuun
 
niitä samoja
vikoja tai
ominaisuuksia,
joista ihminen
koostuu
 
he*****n vesisateen
tulla ja huuhtoa
 
vieden
miehen ruumiiseen
naisen mielenä
 
mutta ihoa
sekään ei pysty läpäisemään
 
 
 
alapäässä tuntuu
herkältä,
rinnoissa ei
 
onttous on
kovin merkillinen
tunne
 
suvaitsematon
ahdasmielisyys
valtasi isäntänä
 
rakentaen merkityksiä
ympäristönsä
kauneuteen
 
siltoja,
jotka oli
ennalta piirretty
kuljettaviksi
 
sellaisia minuutemme
kiertoratoja,
jotka tuntevat
itsensä
 
tuntien kohtalonsa
 
vahvojen voimien
otteessa
 
taas
sataa kaatamalla
ja sateenvarjoni
on varjo
 
se ei
pidä vettä
eikä pintaa
 
 
 
 
 
mikä on
tämä labyrintti
 
mikä on
tämä kertomus
sormet
vartalolla,
josta ei ole
ulospääsyä
 
kehon nukkua
sydämeni
niityllä
 
huuleni muovailla
kasvonsa
korkeimman kohdan
 
olenko rakastunut,
olenko löytänyt
keskipisteen
jossa elämä
on sekoittanut
unet todellisuuteen
 
pudottanut kiven
keskelle
vettä ja
se upposi
 
etsien sanoja
 
sanojen pintaa,
kerroksia
huuhtoa
siivilöitynyttä
sakkaa
 
 
 
 
missä syntyy
tällaisia erehdyksiä
 
minulla ei
ole aikaa,
mahdollisuutta
vastustaa
 
kaiken pyöriessä
tajuntani
ympärillä
 
isä meidän
päästä meidät…
 
mikä on
tämä
virtaus,
joka
repii vaatteen
 
repii jokaisen
ennustetun ja
loogisen
ajatuksen
 
koskettamalla
sitä arkaa
halua
 
sitä,
joka on erottanut
meidät
 
sitä,
joka nostaa
vuorovedet,
sitä joka
kiljuu kuuhun
 
ja sinä
laukeat, huudat ja
laukeat
 
 
 
 
 
kuluu aikaa
 
kuluu ja
kuluu,
mutta läpäisty
se on
 
ikkuna, joka
kestää
vettä
 
ovi, joka
joka ei aukene
myrskyissä
 
mutta rakkaus
on pariutunut
 
niellen jokaisen
pisaran,
jokaisen
auringon
keskellä
pitkää sadetta
 
 
 
 
 
miten se onni
noin vain
tulee ja
saa
kaipaamaan
 
heräämään
ja huuhtomaan
jäljelle jääneen
oman itsensä
 
oman hätänsä,
uskonsa,
joka ei enää
saa ilmaa
hengittääkseen
 
rikkoiko se
kuvasi elämästä
 
tehtävien loputonta
kiertoa ja
arvokkuutta
 
tekikö se
todellisuudesta,
elämästäsi
väärää
 
katsoit sieluasi
katsoit ja
tuumailit
 
musiikki, ilo,
intohimo ja työ
on perusta
 
kotipaikka
tunteelle
 
aidolle tunteelle
jota ilman
ei voisi
elää
eikä kuolla
 
 
 
esineistä
kuoriutua esineetön,
valo ja
kirkkaus
 
ihmisen läpäistä
kärsimyksensä
 
ihmisen intohimot ja
erheet ja kuinka
sitä tuntee
viattomuutta vaikka
epäonnistuisi
 
vaikka hymyn karista
hetkeen,
jos sydän vaan
on kohdillaan
 
ja täynnä
rakkautta,
oikein käyttäytyvää
antaumusta
 
joka antaa enemmän
kuin ottaa
 
tai ottaessaan
tuntee keinuvanaallon
kantavan viedessään
 
sovittamassa velkaa,
jota ei tarvitsekaan
läpäistä


 
jäähyväiset sateelle
on kaunista
katsottavaa
 
auringon pilkistää
ja muistuttaa
uudesta
aamunsarastuksesta
 
elämää sateen ja
rakkaudenkin jälkeen
Selite: 
https://www.youtube.com/watch?v=uTVQA8cziG0
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Totta, elämää on noiden molempienkin jälkeen... ja uudestaankin ne yleensä tulevat, jossain muodossa ainakin.

Kaunis, tunteikas, hyvä runo....eikä mielikuvitusta tarvitse pelätä, siitä(kin) pitää osata nauttia ;)
Hieno taasen. Sateesta, hyvässä ja pahassa: elämänsynnyttäjänä, rakentajana, intohimon symbolina kuin myös kaiken rikkojana.Jokaisella meistä on oma osansa maailmanjärjestyksessä, joka rikkoutuu hetkellisesti vain mielikuvituksen ja unien kautta. Hmm..jotenkin aistin voimattomuutta käsitellä mennyttä, sen tähden että siihen ei voi enää vaikuttaa. Herättää jännän ajatuksen tässä lukijassa, että mennytkin on tietyllä tapaa vain mielikuvitusta, johon on vaikea (ellei mahdoton) suhtautua todellisin tuntein.
Pidän tuosta runon raamatullisesta ulottuvuudesta sateeseen, sadetulvana joka tuhoaa maailman.  
Kiitos paljon kommenteista.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Runoilija Runon nimi LuontipäiväLajittele nousevasti Kommentteja Kategoria
New England Killing me softly 29.3.2017 4 Runo
New England Who Do We Think We Are 26.3.2017 3 Runo
New England Bridge Over the Troubled Water 26.3.2017 3 Runo
New England Yksin sateeseen 25.3.2017 4 Runo
New England Tyhjät huoneet 19.3.2017 5 Runo
New England All Of My Heart 18.3.2017 4 Runo
New England Sex On Fire 17.3.2017 6 Runo
New England Kolme pientä sanaa 12.3.2017 4 Runo
New England Away From The Sun 11.3.2017 7 Runo
New England Eläköön elämä 11.3.2017 7 Runo
New England When It's Love 5.3.2017 4 Runo
New England Unbreak My Heart 4.3.2017 6 Runo
New England Särkyvää II 3.3.2017 5 Runo
New England Tunnel of Love 3.3.2017 4 Runo
New England Aurinko 26.2.2017 5 Runo
New England Vertigo 25.2.2017 5 Runo
New England Money for nothing 25.2.2017 4 Runo
New England Järjen ääni 24.2.2017 5 Runo
New England Sä et rakasta mua enää 23.2.2017 9 Runo
New England Run 19.2.2017 3 Runo
New England Yöperhonen 18.2.2017 4 Runo
New England The Look of love 17.2.2017 6 Runo
New England Landing 16.2.2017 6 Runo
New England Jokainen kukka kaipaa valoa 11.2.2017 6 Runo
New England Justify My Love 9.2.2017 7 Runo
New England Northern Lights 7.2.2017 4 Runo
New England Hehkuva Rauta 4.2.2017 4 Runo
New England Olipa Kerran 2.2.2017 4 Runo
New England Sometimes i feel like screaming 1.2.2017 4 Runo
New England Nobody's Wife 31.1.2017 6 Runo
New England New Religion 30.1.2017 5 Runo
New England Ajelen päivästä pimeyteen 26.1.2017 5 Runo
New England Ei rakkaus yötä pelkää 25.1.2017 4 Runo
New England Muisto Vain Jää 22.1.2017 9 Runo
New England Unihiekkaa 21.1.2017 4 Runo
New England Sininen tie 21.1.2017 8 Runo
New England I Will Remember 20.1.2017 6 Runo
New England Rock & Roll 15.1.2017 8 Runo
New England Said I Loved You...But I Lied 14.1.2017 5 Runo
New England Circus 7.1.2017 7 Runo
New England More than Words 31.12.2016 6 Runo
New England Rakastan sua vieläkin 30.12.2016 6 Runo
New England Kun taas sinut nähdä saan 29.12.2016 6 Runo
New England Ain't No Sunshine 28.12.2016 6 Runo
New England The Final Day 27.12.2016 5 Runo
New England Mitä sinä teet 27.12.2016 5 Runo
New England Jumalaut mä oon out 26.12.2016 4 Runo
New England Via Dolorosa 24.12.2016 6 Runo
New England Surun suuri meri 23.12.2016 5 Runo
New England Maria Magdalena 22.12.2016 5 Runo

Sivut