Niin ihana lempeä pehmoinen, on tuulen sävel lämpöinen.
Toiset tuhoaa tuulen tunnun, valkoisen hauraan juhlahunnun.
En voi tunneta tätä unohtaa, se eteenpäin minua johdattaa.
Minä laulua tätä hyräilen, se rauhoittaa äänet kaipauksen. Kauniiseen paikkaan sut kutsuttiin, jätit sydämmeni aukon tyhjän.
Kirjoitan paperiin; sua rakastan, en unohtaa voi vaikka poissa sä oot.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi