Hiljaa

Hitaasti putoilevat sanat
haparoivilta huuliltasi.
Mielen käytävässä ohut harso,
sinulle kivimuuri.

Kuuntelen, kuinka kivi kerrallaan,
rystyset verillä
avaat verhoa.
Lupaan olla tässä
sittenkin, kun
verho on poissa.

Hiljaa kuuntelen
uutteraa työtäsi.
Ripustelen harson palasista
panssaria sinulle.