Pieni ihminen

Näennäisen vahvan kuoren
alla elää ihminen
joka niin kuin korsi viljan
taipuu tuulen tuiskuissa
syksyn myrskyissä.

Herää eloon iltamyöhään
hetkessä, kun yksin jää
miettii kaikkee, tuumailee
ja pieneks käpertyy.

Miettii mistä muistot nää
tuumat, pulmat aaltoilee
syövereistä sielujen
kai jostain ajautuu.

Suuren meren aallokossa
jolla pieni yrittää
airoitta ja purjeitta
rantaa saavuttaa
se pieni ihminen