Yksin

Olin niin yksin maailmassa.
Sieluni jäätynyt ikiroutaan.
Sydämmeni revitty auki liian monta kertaa.
Tunteeni olivat kuolleet jo aikoja sitten, koska paha ja julma maailma oli minut kaltaisekseen kasvattanut.

Kunnes löysin sinut joka herätiti minut ikiunesta.
Sinut, joka antoi toivoa paremmasta huomisesta.
Sinut, joka näytit että rakkaus ei ole vielä kuollut.
Mutta minä paranin liian hitaasti, etkä jaksanut odottaa että toivun.

Sinä hylkäsit minut, niinkuin elämäkin minut vuosillaan on hylännyt.
Nyt olen taas yksin, yksinäisyys ei petä eikä hylkää.
Se seuraa uskollisesti minne menenkään.