Matka

Kentän pinta on kaunis ja kiiltävä.
Mä katson sitä ja se katsoo mua odottavasti,
vaatii mua näyttämään,
vaatii mua kantamaan vastuuta,
pakoilematta mitään tai ketään.
Mä hengitän raskasta ilmaa raskaan ilman sekaan ja pelkään jokaista seuraavaa hetkeä.
Mä juoksen ja mä nauran,mä kannustan ja kiroan.
Mä itken, ja mä vajoan.
Piiloudun mustan kuoren alle ja toivon että joku tai jokin vetäisi mut pois tästä kaikesta.
Mutta mun on pakko jatkaa,
jatkaa taistelua ylpeydestä ja kunnioituksesta.
Joka hetki mä vihaan tätä matkaa enemmän ja enemmän.
Mä katson kentän pintaa uudelleen ja hymyilen hieman.
Tätä mä kuitenkin haluan,enemmän kuin mitään muuta.
Mun taistelu,
mun päätös.
Josta mun on yksin selvittävä.