Pojan Tarina

Pienessä huoneessa poika huutaa/
Miksei kukaan voi auttaa ja kuulla/
Kun pojan maailma romahtaa/
Poika miettii miten tätä paskaa enää jaksaa/
Yksin huoneessansa yksin aina/
Yrittää tappaa sen pahan mikä sisäl painaa/
Kysymys vaan kuuluu riittäkö aika/
Riittäkö tahto jatkaa ennenku itse on vainaa/
Paras ystäväkin lähti ja jäljet jätti/
Hänen nimensä on kirjoitettu kauas tähtiin/
vaimokin petti ja yksin jätti kuoleen/
Kunpa joku välittäis vois kääntyy jonkun puoleen/
Mut ei kukaan välitä ei kukaan käsitä/
Et ei mul oo ketään ja se mun sydämen lävistää/
Faijalla on putki päällä mutsi haukkuu paskaks/
Yritän rukoilla mut ei kukaan mulle vastaa/

KERTSI:

Pitkä matka edessä/
Silmät vedessä/
Poika huutaa/
Ei voi vaihtaa suuntaa/

Kuka auttaa/
Poika raukkaa/
Kuka tukee/
Kun tyttö suree/

Kukaan ei auta ei välitä paskaakaan/
Ei vaan nää et nyt on iso seinä vastassa/
Poika kävi lääkärissä ja nyt se on sairaana/
Yksin joutuu kantaan koko vitun taakkaansa/
Sen ylitse ei pääse ei sitä voi kiertää/
Ei mulloo enää mitää mutta silti pysyn viel tääl/
Katsotaan jos onni vielä joskus muuttuu hyväksi/
Ja kyyneltenvirta muuttuisi munlyijykynäksi/
Jolla skriivaan pojan tarinan aivan alusta/
Ja aurinko paistais valoisana loistais musta/
Kuukausi kulunut mut mikään ei oo muuttunu/
pari frendii suuttunu ja sydän lisää murtunu/
Seuraava aamu no mitä vittuu/
Mutsi ei hengitä kyynel tippuu/
Kun kerran silmät sulkee voi pois kokonaan nukahtaa/
Ei kuolemaa voi paeta se on vaan silkkaa faktaa/

KERTSI

Rakas päiväkirja ehkä sä ymmärrät/
Miks mun on mentävä en mä kylläkään/
Kanna kenellekkään kaunaa tää ny vaa meni näin/
Rakas faija oon pahoillani erittäin/
Ja mutsi sielä taivaas en suakaan unohda/
Mä toivon että taivaan portilla vielä sut kohtaan/
Mun pää ei enää kestä tätä tuskaa yhtään enempää/
Siks nyt on aika katsoo taivaaseen ja lähtee menemään/

vedin purkillisen unilääkkeitä ja ibumaxia/
Pää havittelee taivasta ja kädet saksia/
Ei enää mikään auta ei nosta pinnalle/
Vaan hukuttaa mut suruun kauas pinnan alle/
Poika löytyy aamul sängystään hymyilee kauniisti/
Kyyneleet valuu poskella ja ranteet auki, Miks?/
Ei enää koskaan hengitä ei koskaan puhu/
Ei koskaan enää tässä samas sängyssänsä nuku/