Nimetön

Aamulla herätessäni ajattelen sinua.
Kiroan sinut alinpaan helvettiin,
manaan moneen kertaan kaikki tekosi ja sanasi.

Päivällä kiroan itseni.
Inhoan omaa tyhmyyttäni,
sitä että edes haaskaan ajatustakaan sinuun.

Illalla kuitenkin kaipaan kosketustasi,
haluan kuulla äänesi, nähdä kasvosi, hymysi.
Ikävöin niin että sattuu.

Nukahdan ajatukseen..
"Tätäkö on loppuelämä ilman sinua?"