kylmiä katseita,
puolittaisia hymyjä,
väkinäisiä halauksia,
lupauksia syksystä.
eivät he minua oikeasti halua nähdä,
eivät ikävöi lainkaan.
en minäkään ikävöi.
ajattelen vain sitä,
ettei kukaan kaipaa minua.
pieni narsisti minussa
huutaaitkeevikisee
tuntee suunnatonta itsesääliä.
tahtoisin ikävöidä,
soittaa kesällä mitä kuuluu,
juosta syksyllä syliin ja rutistaa
rakas ystäväni!
minusta puuttuu
uhmavihakatkeruus
joka heissä
kukkiiyhdistääkantaa.
minulla on vain
ujousrakkauslempeys.
Selite:
vihdoinkin mie sain vahvat tunteeni runoksi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis mutta surullinen? miksei kaipaisi?.. Minä ikävöin monia vaikkei se päälle näkyisi.. vain yksi ihminen luokalla jota ikävöi en. e...
tulee iha mieleen nyt syksyllä alkavan koulun ja luokkalaisten näkemisen. tiän ettei kukaan siel ole mua odottanut mutta klisee tervehdykset voi sanoa pitkin lukuvuoden ja jäädä sitten taas kesälomalle... tykkäsin