Istun hiljaa pimeässä miettien elämääni,
miten tähän jouduttiin ja minne tästä mennään.
Olisipa vastaus yksinkertaisempi mitä se nyt on,
silloin en mä istuisi näin yksin pimeässä.
Kaikki tuo menneisyys on taas edessäni,
uskaltaisi en katsoa mutta tehdä en voi muuta.
Avaan silmäni katsomaan niitä pahoja tekoja joita käteni ovat tehneet.
Miksi olen tällainen? En ansaitsisi olla yksi Jumalan lapsista mutta ei se mitään muuta.
On vieläkin syntyinen vaikka voisin olla muuta. Ei näitä pahoja tekoja voi mieli unhoittaa.
Kuka sitten auttaisi tätä säälittävää rukkaa?
Ei kukaan muu kuin mieleni joka tekojani ohjaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi