Kuorrute

Sinä ilmestyit elämääni
et valosta, vaan pimeästä vankilasta
Sinistä taivasta minuun aloit punoa
minun elämäni on nyt yhtä runoa
Tumman mielesi kauniit kuvat
täyttää kyläni jokaiset tuvat
ja Rakkaus kuorruttaa kaikki
pienetkin hetket kanssasi
niin makeaan huntuun
kuin vajoaisin sinun tuoksuun ja tuntuun

Minä voisin kirjoittaa sinusta loputtomiin;
Ongelmiesi myötä rakastuin niihin omiin
joiden vuoksi kutsuin aikoinaan itseni sotiin
Jopa vanhenemisesikin on kaunista
enkä pelkää aikaa enää.
Kanssasi on koti
kuin lintu rakennettuaan pesää
Saat minut unohtamaan
että koskaan talvisin
edes odotin kesää.

Muuttolinnun haikeus
tekee meistä loputtoman kauniita
Älä lähde vielä
olen epävarmalla tiellä
Puhaltaisit muutamaa haavaa
kun en osaa tuhota tätä kaavaa
Joten pysy vielä tässä
Rakkaus ei vieläkään riipu iässä.