Mä kesäiltana kerran
koirani kera levolle painuin.
Torkahdin toviksi,
ja niin unien syleilyyn vaivuin.
Herätessäni
seisoi pieni tyttö
vuoteeni vieressä,
katselemassa
uinuvaa koiraani,
mitä lie mielessä.
Tilanne
kovin äkkiä
toiseksi vaihtui,
kun tyttö
savun lailla
katos pois, ilmaan haihtui.
Varmaankin
se valveunta oli vain,
mut voihan olla,
ett` aaveenkin mä nähdä sain.
Selite:
Kirjoitettu 2. huhtikuuta 2025
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit