Verse1
Astun ulos lumisateeseen,
yö on hiljaa ympärillä.
Hiutaleet poskipäille jää,
kuin ois taivas lähempänä.
Katuvalot hohtaa hopeaa,
tuuli hyräilee tarinaa.
Talvi laulaa omalla äänellään,
Mä kuuntelemaan jään.
Chorus
Minä kuljen läpi yön ja lumen,
etsin tähteä, jot’ en nää.
Jotain sydän kaukaa kaipaa,
jotain tietämättä edes mitä.
Mut jokin tiellä mua kuljettaa,
jokin kuiskaa: jatka vaan.
Ehkä polku tää hiljainen,talvinen
johtaa jonkun luo ajallaan.
Verse 2
Kun mä saavun tutun talon luo,
askeleeni rauhoittuu.
Jokin lämmin, outo värähdys
sisimpääni koskettaa.
Ovi raottuu ja valoon astut,
hetki pysähtyy paikoilleen.
Silmäs nauraa, posket punertaa—
Sinä, oot vastaus mun edessäin.
(Chorus)
Minä kuljen läpi yön ja lumen,
etsin tähteä, jot’ en nää.
Jotain sydän kaukaa kaipaa,
jotain tietämättä edes mitä.
Mut jokin tiellä mua kuljettaa,
jokin kuiskaa: jatka vaan.
Ehkä polku tää hiljainen talvinen
johtaa jonkun luo ajallaan.
(Bridge)
Ehkä talvi kaiken tiesi,
ehkä tuisku johdatti.
Jokainen hiutale hiljainen
käänsi kohti sun oveesi.
Ja kun hymysi minut löysi,
tiesin silloin sydämessäin—
kaikki matkani öiset, kylmät
oli tuonut mut luoksesi.
(Final chorus)
Niin mä kuljin läpi yön ja lumen,
mut enää yksin en tee matkaa.
Käsi kädessä sun kanssasi
joka askel matkaamme jatkaa.
Olkoon taivas tumman sininen,
ja tie vielä valoton.
Tällä polulla talvisella
minun paikkani luonasi on.
cc-kaupallinen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
