Muistan ensimmäisenä raollaan olevan oven.
Mitä voisin sanoa aamun kaistaleesta,
kuin huutomerkkinä tulevasta?
Valoa tulvi huoneeseen
hämärän avautuneista kourista.
Kädet nojasivat ikkunalautaan –
vai punarinnan lauluun,
sarastuksen kuumeeseen taivaalla?
Kysymys huuhtoi itsensä hengityksessäni
ja asettui olallesi,
kuin oliivipuun oksaa kantava kyyhkynen.
Ihosi tuoksui totuudelta,
yhtä päivää lähempänä.
Mitä voisin sanoa aamun kaistaleesta,
kuin huutomerkkinä tulevasta?
Valoa tulvi huoneeseen
hämärän avautuneista kourista.
Kädet nojasivat ikkunalautaan –
vai punarinnan lauluun,
sarastuksen kuumeeseen taivaalla?
Kysymys huuhtoi itsensä hengityksessäni
ja asettui olallesi,
kuin oliivipuun oksaa kantava kyyhkynen.
Ihosi tuoksui totuudelta,
yhtä päivää lähempänä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi


