Leimahduksen kimono

ajatus polttaa perhosensa tähdenlennoksi muistin avaruuteen

leimahduksen kimono hehkuu hetkisen

häviää sitten maailmoiden välisen pimeyden kielelle 

kuin iltaan hukkuva kärpänen - ja mielen vesimalja on tyhjä



tyhjä ja puhdas


jossakin tuolla aina

uudelleensyntyvä John Carter

herää ensimmäiseen päiväänsä 

tuntemattoman planeetan 

tuntemattomaan flooraan ja faunaan



minä puolestani kuolen


: hitaasti

: varmasti

: ja aina uudelleen


tullakseni unohdetuksi  -  

ja unohdetusta olemattomaksi


sokeripalaksi taivaankaton loputtomaan silmään



***



the thought burns its butterflies

as a shooting star in the space of memory 

the kimono of flame glows momentarily 

then fades into the tongue of darkness between worlds 

like a fly drowning in the evening - 

and the water bowl of the mind is empty 


empty and clean 



somewhere the always reborn John Carter 

wakes up to his first day to unknown flora and fauna of an unknown planet



I’m dying instead


: slowly

: for sure

: and always again 


to be forgotten - 

and forgotten into non-existence 


like a lump of sugar in the endless eye of the sky