Sorruin ikävään,
kun kadulla jokainen ihminen
näytti sinulta.
Ja ikävä tulee silloinkin,
kun en öisin saa unta
Käperryn vasten seinää,
ja kello on pysähtynyt
Huominen ei koskaan ehdi tänne,
ellet sinä jo ala puhua.
Anteeksi,
kun tummensin maailmasi
En vain kykene
näkemään värejä
Selite:
En ehkä ole maailman onnellisin ihminen.
Ehkä mun ei tarvitsekaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tämäki ihana :)
Voi!
tämäki ihana :)
Voi!