Yhä ihmettelen miksi elämä on niin raskas,
kuin kantaisin hartioillani suloisen norsun,
joka potkii minua etujaloillaan päähän.
Harvemmin saan pitää tauon sen kantamisesta,
useimmiten juoksen täyttä vauhtia eteenpäin,
en edes huomaa että väsyn,
kunnes kaadun maahan ja maan siellä norsu niskani päällä, kerään voimia seuraavaan juoksuun.
Miksi niin suloisen norsun täytyy painaa niin paljon, miksi edes potkia minua päähän?
Laihdutuskuurille sen pitää laittaa, juoksemaan ite, minä sen hartioilla, pitkiä kovia matkoja, kunnes se kaatuu maahan ja minä istuisin sen niskan päällä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
mielenkiintoinen ja jotenki jännittävä, tuskallisesta tunteesta huolimatta aika hauska.. :)