kengän alle pirstoutuvaa tuhkaa
sitä minä olen
askel askeleelta
pienemmäksi murentuvaa
mustaksi hiiltyneet toiveet
rakkaus joka ei ollutkaan
kuvittelitko puun kestävän tulta
kerran leimahdettuaan
se palaa kuin soihtu
polttaen samalla siltani kotiin
ehkä se kuitenkin säästää
sen pienen palasen
messinkisydämen
josta voin palaseni koota
ehkä löydän vielä
puuttuvankin kulman
ja voin nousta
kuin feenikslintu tuhkasta
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
pidän, pidän ja samastun :)