Unohtumaton päivä
muuttuu unohdukseksi.
Suru jättää ilon alleen
Ja tukahduttaa elämän.
Elämän pitkät lonkerot
vetävät minut meren syvyyksiin
Ja huudan menettyä elämää.
Vieläkö jaksan?
Mitä muutakaan voin,
kuin jatkaa ryömimistä maaliin
Ja odottaa,
että elämä näyttäisi joskus kauniit kasvonsa.
Selite:
Tuska siitä miten lapsi tuhoaa oman elämänsä huumeisiin Ja se miten rakkaus jaksaa kantaa eteenpäin vaikka askeleet ovat niin helvetin raskaat. Pakko jaksaa ja kannatella niin kauan kuin henki pihisee. Runossa oli ensin ruma loppu mutta päätinkin toisin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kosketti tämä, kovin kosketti.
Lähetän päiviisi aurinkoa