Pyyhkisin verelläni kenkäsi
antaisin selkärankani naulakoksi
käsistäni saisit mattopiiskan
hiuksillani voisit täyttää tyynysi
Ole niin kiltti ja rakasta minua
Rakasta, niin kuin minä sinua;
ikuista, syvää taivasta talviyönä
asfaltin läpi työntyvää voikukkaa
elokuussa huojuvaa ohrapeltoa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit