olen seurannut
jättämiäsi murusia jälkeesi
ahnehtinut niitä silmät sidottuina
hetkien kietoutuessa itseeni
luulen olevani tyhjä, tomuinen kuori
näiden harmaiden päivien varjoissa
tunnen tukehtuvani ajatukseen sinusta
katson peiliin kuin tyhjyyteen
enkä tunnista häntä
joka tuijottaa takaisin
itse minä olen tähän kävellyt kidutettavaksi
kun kätesi liukuu selkääni pitkin
sormiesi hapuillessa ihollani
ja huulesi, ne tuskin koskettavat niskaani
herätessäni hämäryydestäni
tunnen pelon rinnassani
yritän tukahduttaa
jokaisen pienenkin esiinpyrkivän aistini
sillä sinä olet lopulta se
joka ottaa sen viimeisenkin askeleen luokseni
nähdäksesi vihdoin viivani
ja minä värisen
***
jättämiäsi murusia jälkeesi
ahnehtinut niitä silmät sidottuina
hetkien kietoutuessa itseeni
luulen olevani tyhjä, tomuinen kuori
näiden harmaiden päivien varjoissa
tunnen tukehtuvani ajatukseen sinusta
katson peiliin kuin tyhjyyteen
enkä tunnista häntä
joka tuijottaa takaisin
itse minä olen tähän kävellyt kidutettavaksi
kun kätesi liukuu selkääni pitkin
sormiesi hapuillessa ihollani
ja huulesi, ne tuskin koskettavat niskaani
herätessäni hämäryydestäni
tunnen pelon rinnassani
yritän tukahduttaa
jokaisen pienenkin esiinpyrkivän aistini
sillä sinä olet lopulta se
joka ottaa sen viimeisenkin askeleen luokseni
nähdäksesi vihdoin viivani
ja minä värisen
***
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkän liikuttavaa, pidän.