peilikuva

Runoilija Annastiinanen

olen seurannut
jättämiäsi murusia jälkeesi
ahnehtinut niitä silmät sidottuina
hetkien kietoutuessa itseeni

luulen olevani tyhjä, tomuinen kuori


näiden harmaiden päivien varjoissa
tunnen tukehtuvani ajatukseen sinusta

katson peiliin kuin tyhjyyteen
enkä tunnista häntä
joka tuijottaa takaisin

itse minä olen tähän kävellyt kidutettavaksi
kun kätesi liukuu selkääni pitkin
sormiesi hapuillessa ihollani
ja huulesi, ne tuskin koskettavat niskaani

herätessäni hämäryydestäni
tunnen pelon rinnassani
yritän tukahduttaa 
jokaisen pienenkin esiinpyrkivän aistini

sillä sinä olet lopulta se
joka ottaa sen viimeisenkin askeleen luokseni

nähdäksesi vihdoin viivani
ja minä värisen

       ***




 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kerrassaan upeaa, etenkin loppu laittaa todellakin miettimään.

Herkän liikuttavaa, pidän.

Ihanan intiimi ja moniulotteinen runo siitä tärkeimmästä - ja usein samalla satuttavimmasta. Kipu on rakkauden hinta. 💜
 

Käyttäjän kaikki runot