Kuihduin pois
kuin ruusu horteessa
näkemättä talven tuloa,
kuulematta kevään lämpimiä tuulia
Mutta kesän tullessa
kasvoin maasta
ja aistin aamuruskon,
järven laineiden laulun
Uuden talven uinuin
lasikupuni alla
kunnes kristalli säröili
kivisateen rajussa melussa
Ja kasvoin uudelleen
maasta niin mustasta
Sileävartisena ohdakkeena
Ruusut hehkuivat ympärilläni
mutta ne kuolevat
joka syksy
ja minä, ohdake,
jatkan elämää
aistien sateen ja tuulen
kuullen vuosien pauhun
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
