Voisivatko muinaiset itäiset yöt
kosmoksen sieluuni koreammin kertoa?
Koreammin kertoa,
tuhat ja yksi kertaa
alla ikuisen auringon
ja kuutamon vallan.
Aallot lyödä tuntoni rintani rantaan
sen kehiä koristella
tummin kukkasin.
Kukkasin, jotka pimeyttään kukkivat
ikuisten valojen öissä
varjojen alfoina.
Kai jo kaiun kuulaan kuulla voit,
mitä kaukaisimpien vuosien:
Kutsuvat luokseen ovat iättömien laulut
ja yöt nuo loputtomat -
maan ikielävän.
Tuhkasta historian
täyteläisten sivujen
ovat kirjamme kirjattuja -
sydämesi tehty.
Kaunis Istanbul,
idän korea kaunotar.
Mantereen kahden kansalainen -
anna aikojesi jo viedä.
Hurmokseen lukita nämä
kasvot.
Pimeyteni unhoittaa,
valoosi jo viedä.
Varjoni vangita.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut