Vene

Vene maidonvalkeaksi veistetty
rakkauden kylkiluista
sai omistani ison osan
synnyinlahjanaan.
Viekkailla vesillä se seilaa,
sen veneen väki on tuhatpäinen:

Jokaisella päällä siellä haamunsa
ja arpensa seuranaan.

Kun yksi silmä herää,
niin toinen sydän huokaa.

Kuiskaukset käyvät sumuisilta vesiltä,
kuiskivat muinaiset jumalat.

Älä minua taivaanrannasta hamua, vaikka aina aamuisin
niin hehkeänä kajastan,
sillä minä olen kangastus -
miltei kummitus itsekin -
ja karikko.

Istuu sydämeni nurkassa olento yöntumma -
mieleni pohjassa muinaisuuden jäänteet -
kalkkiutuvat luut ja kuolevat riutat
kaipaavat kalojaan.

Kenelle kellot mahtavat soida,
kuka sen seuraavaksi saattaa tietää?

Odottavatko onni ja valkeus ja rakkaus
vai uusi Manala?

Veneessä maidonvalkeassa
sisältäkuollut kansa matkaa:
kuin Styxin ikuisia virtoja.

Vaikka Edenin omia ovat.