Kaipauksen katvealueella,
ajatukset,
ajatukset,
kuin harmaanruskeat kivet joen uomassa,
mitäänsanomattomat,
toisiaan toistavat,
mitäänsanomattomat,
toisiaan toistavat,
saavat uusia värejä
veden alla,
veden alla,
kirkkaita.
Niin sinäkin erotut,
tulet tutuksi jälleen.
Korvamerkitsen sinut
ja kaamoksen,
näin keskellä kesää,
talvella.
Ja uni saapuu hiljaa
hankia pitkin,
kevät kintereillään.
Niin sinäkin erotut,
tulet tutuksi jälleen.
Korvamerkitsen sinut
ja kaamoksen,
näin keskellä kesää,
talvella.
Ja uni saapuu hiljaa
hankia pitkin,
kevät kintereillään.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea runo ja erityisesti loppuosa on kaunis ja toiveikas.
Sivut