Minun ihoni on meri
vailla rantaa
karikkoinen kauhea meri
Raivoaa mittelee voimiaan
syvyyden synkät olennot
ärjyvät ikiaikaista muotoaan
pinnan peilin edessä
vääristyneet rujot
Miten pääsisit kotiin
kun sitä ei ole
ja purtesi on heikko
Ei meille mitään toivoa näy
nahkoillemme
tulla toisikseen
yhtyä
Kosketus vain rannaton
hukuttaisin sinut
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
edelleen hienoa kuvausta. symboliikka toimii hyvin