Paristot kellossani

Runoilija Nimeni Haaveilija

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Nimeni Haaveilija kuva
mies
Julkaistu:
63
Liittynyt: 24.9.2003
Viimeksi paikalla: 27.4.2024 22:00

Asuinpaikka: Nokia
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
21.10.1987

Teini-iän tunnekuohuissa kirjoittamani vanhat runot on mulle edelleen tärkeitä.
Vuosikausien koulukiusaamisen aiheuttaman sosiaalisen kyvyttömyyden ja muut sielun arvet purin silloin parhaani mukaan teksteihini; jos niitä haluaa näin myöhemmin yrittää tulkita, tuo kannattaa ehkä pitää mielessä.

Löysin runot itseilmaisun ja ajatussolmujen avaamisen keinona näköjään uudelleen joskus 2017 loppupuolella. Vertailen täällä aikakapseliin, vanhoihin runoihini, ja viattomuus ja leikkisyys tuntuu nykyisin olevan kadoksissa. Ei kai iäksi?

Haaveilemasta en kai lakkaa koskaan. Hyvä niin.
Suosittelen:
 

Kaikki häipyy, on vain nyt
Näetkö sen?
Haluatko sen?

Kaikki mikä minulle
Pienessä elämässäni on tärkeää

Olet sinä.

Pienet sanat eivät riitä koskaan kuvaamaan
Asioita joita haluan kanssasi kokea
Tiedä en
Riittävätkö teotkaan
Paristot kellossani

Siihen ikuisuuteen johon kanssasi haluan
Siihen hetkeen jota ehkä emme koskaan saa

Koska maailma ei odota
Maailma vie sinut pois
Vaikka kyllä meillä vielä on aikaa.

Pian olen taas yhtä yksin
kuin olen aina ollut.
Kunpa minulla olisi edes vain
Katoava, hetken ikuisuus muistoissani.
Anna minulle muisto
Kehosi lämmöstä
Miltä hiuksesi tuntuvat
Hämmentyneistä, mutta päättäväisistä silmistäsi
Kaikesta

Joka olet sinä

Annatko muiston
Joka salpaa hengitykseni vielä vuosienkin päästä

Kerro vielä,
sano rehellisesti
kuiskaa se hiljaa;

Onko meillä vielä aikaa
haaveilenko liikaa?

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Tietyllä tavalla moniulotteinen runo. Ei ollenkaan yhteen asiaan jämähtävä, vaan kulkee kuin joki. Joissain kohdissa hiljempaa ja sitten saa taas vauhtia ja sitä voimaa ei taas pysäytä mikään. Vaikka osat ovat yksittäisinäkin toimivia, niin kokonaisuutena todella mahtava ja voimakas.

Runo aiheuttaa kylmiä väreitä kaipauksellaan ja tunteiden ilmaisullaan. Osaat poika käyttää sanoja.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot