Tunnustus

Runoilija Nimeni Haaveilija

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Nimeni Haaveilija kuva
mies
Julkaistu:
63
Liittynyt: 24.9.2003
Viimeksi paikalla: 8.2.2024 22:56

Asuinpaikka: Nokia
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
21.10.1987

Teini-iän tunnekuohuissa kirjoittamani vanhat runot on mulle edelleen tärkeitä.
Vuosikausien koulukiusaamisen aiheuttaman sosiaalisen kyvyttömyyden ja muut sielun arvet purin silloin parhaani mukaan teksteihini; jos niitä haluaa näin myöhemmin yrittää tulkita, tuo kannattaa ehkä pitää mielessä.

Löysin runot itseilmaisun ja ajatussolmujen avaamisen keinona näköjään uudelleen joskus 2017 loppupuolella. Vertailen täällä aikakapseliin, vanhoihin runoihini, ja viattomuus ja leikkisyys tuntuu nykyisin olevan kadoksissa. Ei kai iäksi?

Haaveilemasta en kai lakkaa koskaan. Hyvä niin.
Suosittelen:
 




Hyvä aina sanoa tietävänsä
Tiedäthän, että olen hirviö
Tiedät mitä minulla on ja ei ole

Tiedät, että olen vain tunteeton surustaeläjä
Tiedät etten oikeasti koskaan välittänyt
Tiedät että olit minulle vain jotain jolla saisin oloni paremmaksi

Kerro minulle siis..
Miksi halusin satuttaa kymmenkertaisesti jokaista joka satutti sinua
Miksi pelkäsin aina puolestasi kun katosit taas kerran mitään sanomatta
Miksi minä olin valmis uhraamaan kaiken korjatakseni kaiken

Tiedätkö miksi?
Koska olin idiootti.


 

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Oi, niin nätti tämäkin (:
Hyvä lopetus.

Toi loppu kruunas kaiken! :)

Voimakasta itseruoskintaa runon sanoissa.
Kuitenkin löydän tästä niin paljon herkkää hellyyttä, ja kuinkas ollakaan....kaunotar ja hirviö piirretty vilahtaa taustalla ajatuksissani.
Otsikko on nappiosuma runoon.

Tässä runossasi on kovasti kovasti tunnetta ja tuntuu siltä, että tunne ja ajatus likipitäen riistäytyy villipedon lailla riveiltä ja hyökkää lukijan päälle.
En uskalla edes ajatella, miltä se tuntuisi hänestä, jolle se kenties on osoitettu.

Hurjaa.

Tykkäsin! Näin se elämä opettaa kulkijaa.. :)

Läheisyys ja tunne ovat niin monimuotoisia.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot