Sinä kehräsit onnessasi kun näit minut,
levollisella katseella minut huomioit.
Kiehnäsit jalkaani ja maukaisit halutessasi
ruokaa. Juoksit ja leikit iloisena, vaan mitä
aika tekikään?
Nyt silmäsi tuijottavat tyhjyyteen, onnellinen
kurina on vaihtunut vaisuun äännähdykseen.
Makaat, syöt ja käyt ulkona. Et ole oma itsesi.
Sinun on aika jatkaa eteenpäin. Nukahdat käsi-
varsilleni. Suljet silmäsi ja matkaat parempaan.
Kuinka paljon minuun sattuukaan, vaikka tiedän
että sinun on parempi.
Kymmenen vuotta yhteistä taivalta. Olen saanut
sinun kasvamistasi ja oikkuja seurata. Tahdon
että olet mukana, vaikka et olisi enää olemassa
oleva. Olit minulle perheenjäsen. Itken itseni uneen.
Naurakoon muut minulle jos siltä tuntuu, minulle
sinä olit rakas.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Minulla on kissa joka on vain pari kuukautta minua nuorempi. Hänenkin muuttumistaan on ollut mukava seurailla, hän on viisas mutta vihainen. Ja vanha. Oma lemmikki on aina uskomattoman rakas. Eikä sen kuolemaa kestä ptikään aikaan. Runo tuo mieleeni monta kuollutta kissaa. Surullinen, kaunis ja haikea runo. Typerää, kun ei eläimille kehitetä mitään, mikä pitäisi ne terveempinä.