Niin paljon keskeneräisiä tarinoita,
sanomattomia sanoja ja tekemättömiä tekoja.
Taas on yksi taival elämässä lähenemässä loppua,
yhtä pahalta se tuntuu kuin ennenkin.
Lähteminen ei ole koskaan helppoa,
palaaminen vielä vaikeampaa.
Yhteyttä ei tullutkaan pidettyä,
sitten se jo unohtuikin.
Kaupungit on vaihtuneet,
itse on muuttunut.
Ihmiset ovat muuttuneet,
tuntee itsensä vain niin ulkopuoliseksi.
Ensin unohtuvat puhelinsoitot,
sitten jäävät joulukortit.
Kohta ei edes muista,
kuka kukin oli.
Kadulla vastaan kävellessä,
ei tunnista tuota tervehtijää.
Jutellessa vanhalle ystävälle,
ei mitään sanottavaa.
Kasvettiin erille,
unohduttiin linjoille.
Moikataan kun tavataan,
jos muistetaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
