Niinhän siinä aamenessa luvattiin,
et´kuljet vieressäni myöten ja vastaan
Ja siihen minä turvasin
ja siihen minä luotin
- luotin rakkautehes ainoastaan
Nyt sä sanojasi syljet
niinkuin poskestasi mällin
En saa suustasi kauniita kuulla
Sinä rumiasi latelet, kiroat ja meuhkaat
huudat tuomiopäivän suulla!
Siis tahdonko kuulla sun sanojasi lainkaan,
kun en hellää sanaa saa kuulla?
Tahdonko nähdä sun silmiäsi vielä,
kun en tohdi sun viereesi tulla?
Vaikka toiset ne nälkävyötä kiristäisi
sinä poistut aina täysin vatsoin
Ei tule multa kyyneltä vaikka tiristäisin
- ennen ilo silmäkulmani kastoi!
Niinhän siinä aamenessa lupasin
et´kuljen vieressäsi myöten ja vastaan
Mutta luvannut en koskaan
tähtes henkeäni heittää
- lupasin rakkauteni ainoastaan
Selite:
Arkielämän ristiriidoista, kompromisseista ja lupauksista - niistä on ihmisten elot usein tehty.
Rakkaudesta, hellyydestä ja kauniista sanoista on puutetta, itsekkyyttä riittää toisillekin jaettavaksi - jos raaskisi omasta antaa.
Mikään ei ole yksiselitteistä ja riidoissa on aina kaksi osapuolta - vanha fakta.:)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
"Mutta luvannut en koskaan
tähtes henkeäni heittää
- lupasin rakkauteni ainoastaan"
Onneksi olet ymmärtänyt että rakkaus ei ole kuoleman arvoista. Tämä kosketti. Kiitos!
Joo-o Aamen...Hyvin oot nyt kyl kirjoitellu.
en ole käyny pitkää aikaan arvostelemassa runojasi ollu vähän kiireitä.olen kyllä menettänyt paljon ku en ollu käyny lueskelemassa näitä... ;)
Jaa-a vai luulet tietäväsi kuka se on...? ;) koita nyt sit vaik arvata...?