Säälittävää
Ilman alkoholia
olen kuin kivi
kykenemätön kertomaan tai tuntemaan
mutta nyt kun
sydämeni muurit on murrettu
tunnen
elämän
itken
Muistan
Lukio aikanan
Oli tyttö jota rakastin
syvästi
haavat omaan vieläkin
tai vähintään arvet
en tiedä itsekään
armeijan aikana
löysin harmonian
pelastin ja paransin jonkun
tunsin eläväni
kasvoin
lähdin pois kotoa
niinkuin nuoren kuuluu
suureen tuntemattomaan
unohdin
tunteet
on helpompaa olla tunteettomana
muutekin
kuka näitä ajatuksia
tai tunteita
enää tällä iällä
arvostaisi?
tai kelle kehtaisi mainita
että oikeasti kirjoitan runoja?
kenelle voisin antaa
näin suuren palan itseäni?
Säälittävää,
mutta yksinäisyydessäni
kiitän alkoholia,
sillä vähän juotuani
pystyn muistamaan
kuka minä oikein olen.
Selite:
kahden shotin jälkeen tunnen ja muistan. Anteeksi itselleni näistä unohdetuista tunteista ja hetkistä. Harmi että kaikki on huomen aamulla taas ennallaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
