On kaunista katsoa,
vihreätä nurmea,
ja sinua siinä makaamassa
auringon paistaessa meille.
Siinä vielä eilen olit.
Sen jälkeen kaikki muuttunut on.
Näin sut kanssa toisen,
metsäpolulla, joka meidän kahden piilopaikka vain oli,
se oli meidän salaisuus, jonka paljastit toiselle.
Minuun sattuu,
ei se että sydämesi lähti toisen ihmisen matkaan,
vaan tapa jolla satutit minua,
tapa jota osannut kuvitella en,
veit hänet polulle, jossa meidän tarina kerran alkoi,
jossa meidän rakkaus syttyi.
Sitä anteeksi en voi antaa.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
