Ilta vetää verhot ikkunaan. Katuvalot sammuu ja katu hiljenee. Taivaalta sataa suolaista lunta hiljaa, peittäen päivän jäljet. Tähtitaivas valaisee tämän kylän kadut. Makaan yksin sängyssä, sydämessä repii tuska. Niin kuin myrskytuuli piiskaa merenrantaa. Menneisyyden haavat ja arvet sydämessä alkavat vuotamaan verta. Kysyn itseltäni onko vielä tosirakkautta olemassa.... Sydämeeni janoaa rakkautta! Kuka voisi sen janon sammuttaa....
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit