Kirpeä pakkasaamu

Kun pakkasen lailla 

kuljet näillä mailla

ikävä nipistää poskea

kun pakkanen puree 

jäässä olevaa koskea

sopivan kylmä

olisi jäädyttää 

Muistot

Jäädyttää 

niin lujiksi

Että edes kevään 

aurinko ei pysty niitä

Sulattamaan 

ja patoja avaan.

ei niitä mikään murra

en halua en halua enää surra

en mitään muistaa

kun asiat vihdoin luistaa

ja alan pikkuhiljaa sut mielestä suistaa