Trauma

Nuoruuden keväässä

ensi askel

johtaa sairaalaan


sairaalaan


sairaalaan



isä

sielä on



ja on


On 

ja on


elämä lopuillaan


minä YKSIN tunteitteni, surun, pelon yksinäisyyden kanssa.


kukaan ei kerro mitä tapahtuu ja miks.


isän kuoltua
tyhjyys oli kuin mustaan syvään kuoppaan putoamista

Vailla ulospääsyä.

poispääsyä.

valokatkasijaa

kynttilää


kuka kertoo mulle elämästä.

kuka antaa neuvoja.

Kuka nuori rippikoulun kynnyksellä joutuu pelkään ja pelkää.

ja ennen sitä jo rakentanu kotia sairaalan ja kodin välillä.


Saaattaa hautaan lapsuuden parhaan ja läheisen ystävänsä..


ja sen jälkeen odotetaan vahvuutta ihmiseltä joka on heikoimmillaan ikinä.

reippautta, kiinnostusta elämään..

ahdistus vain jää
on ja pysyy.


ikuisesti.

vaikka vuodet vierii ja aika muuttuu ja vaihtuu
Ja ihminen vanhenee kasvaa
aikuistuu, itsenäistyy, vahvistuu.

seisoo omilla jaloillaan

Välillä jalat ei kanna ja siivet unohtuu


nousee kaatuu nousee ja kaatuu


ottaa askelta vahvaa

ja ontuvaa

tunteet hukassa

Tunteitten kanssa hukassa.


Sisällä aina itkevä lapsi

jota KUKAAN maailmassa ei lohduta!