Vapaus

Yksinäisyys on vaikeaa

olen kotona 

loppuilta on samaa tunne kaavaa, 

harmittaa vaan 

en kestä itseäni 

rauhaa kestää hetken 

nuotio, lumiset puut

kesäinen heinä 

olen risteyksessä outo lintu

itku tasapainottelee

kaikuna metsässä kuin

talitiainen lauhassa keväisessä säässä

Ahdistus kuin kivikehä

keväältä tuoksuvassa metsässä 

mopojen pärinä 


kyynel kuin nuoskalumi suksen pohjassa

päässäni soi kuin hävittäjä


äänettömyys joka lähettää tykkäyksiä


aito kohtaaminen yksinäisenä perjantai-iltana


tervehtiminen ja äänekäs nauru

sekä voimakas laulu 

tuli laavulla kuin sanaton rukous 

tunteva sydän on hiipuva hiillos

auringon laskusta-
auringonnousuun

reppu täynnä mäkeä ylös

ajatukset pistää kuin neulaset 

pettymys alku syksystä

paha olo 
oikea vai väärä?