Runo, jota en koskaan julkaise

Jälleen sydämeni itkee niin
ruosteenpunaista verta.

Tietäen, etten koskaan
tule näitä rivejä julkaisemaan.

Ettei kukaan minua tunnistaisi
savuverhojeni takaa.

Iltapäivälehdet olivat niin
täynnä sinua ja kuolemaasi.

Uutisointia,
kuinka kuolemasi
avattaisiin.

Pöyhittäisiin valokuvia.
Tapausta kahdenkymmenen
vuoden jälkeen.

Mihin se totuuden muuttaisi,
että olet kuollut.

Ikuisesti.

Itsemurhaan en koskaan
uskonut.

Siivet sinulle silti
kasvaa kaipuuni
kyynelistä.