masennus

Runoilija Kouluikäinen tyttö

nainen
Julkaistu:
4
Liittynyt: 11.9.2017
Viimeksi paikalla: 25.10.2022 20:07

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
26.9.2002

 

Masennus, kuin pitkä yö ilman kirkkaimpia tähtiä, vain pieni kuunsirppi joka ei valaise tietäsi. 

Väsymys, kuin kuihtunut kukka joka ei jaksa enään kastelulla ja valolla nousta

Itku, kuin loputon vesiputous jonka jokainen vesipisara on mitätön. 

Suru, loputon hiekka tie pimeässä, pelottavassa metsässä

loputon musta paikka jossa on pieniä valon alkuja mutta ei valaise tarpeeksi iloisuuteen. 

Mutta jos katsoo uudesta kulmasta pimeä voi ollakin valoa ja Valo pimeyttä. Pimeys voittaakin valon ja valo ei ole enään mitätön vaan jokaisen huomaamattomissa.

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hienosti runoiltu!
Oi kiitoos!!☺️
Hyvä, lopussa on valoa tunnelin ja vaikka minkä päässä ;) 
Vahvaa tekstiä ja huikeita kielikuvia.
 

Käyttäjän kaikki runot