Masennus, kuin pitkä yö ilman kirkkaimpia tähtiä, vain pieni kuunsirppi joka ei valaise tietäsi.
Väsymys, kuin kuihtunut kukka joka ei jaksa enään kastelulla ja valolla nousta
Itku, kuin loputon vesiputous jonka jokainen vesipisara on mitätön.
Suru, loputon hiekka tie pimeässä, pelottavassa metsässä
loputon musta paikka jossa on pieniä valon alkuja mutta ei valaise tarpeeksi iloisuuteen.
Mutta jos katsoo uudesta kulmasta pimeä voi ollakin valoa ja Valo pimeyttä. Pimeys voittaakin valon ja valo ei ole enään mitätön vaan jokaisen huomaamattomissa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit