Sydän hauras ja ruosteinen
on muurit sen jo raunioituneet
vailla suojaa rakkauden
armolla sään tunteiden
pian ruostuu se puhki ellei ketään sitä hoida
suojaa rakkauden anna
pelastaa koita
yksinäisyys sen pintaa syövyttää
säröt sen pinnalla leviää
löytää hoiva rakkauden
taitaa olla homma mahdottomuuden
lääke rakkauden kai legenda on
vain tarinoita siitä kuullut mä oon
ehkä mun kuuluukin olla aina toinen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on hieno. Tunne on tuttu.
Tykkäsin! =)
Just hyvä runo, tykkäsin :)