Aikainen aamu järvellä ja vene hiljaa lipuu eteenpäin, se kulkee tyynen syrjäisellä järvellä.
Lämmin vesi nostaa usvaa pinnasta järven, kun sadussa liikkuvan, unessako vain lie.
Ei ketään muita näy missään, ajattelee itsekseen tämä kalamies tyytyväisenä.
Airot naristen tekevät pienen pyörteen veteen joka vedolla, äänetöntä muuten on.
Onget sojottavat yli veneen laidan, paikka löytynyt varmaankin nyt on.
Pysähtyy aika, kaikki, ajattele hän ei varmaan juuri mitään nyt.
Hän onkii vain, ei nyt mitään muuta mies tässä ajassa.
Ajatus lepää, rauhallisena tuijottaa kohoa tyynellä pinnalla,
ajoittain nykii, nyt koho uppoaa, mies nostaa kalan, hän hymyilee.
Lämmin vesi nostaa usvaa pinnasta järven, kun sadussa liikkuvan, unessako vain lie.
Ei ketään muita näy missään, ajattelee itsekseen tämä kalamies tyytyväisenä.
Airot naristen tekevät pienen pyörteen veteen joka vedolla, äänetöntä muuten on.
Onget sojottavat yli veneen laidan, paikka löytynyt varmaankin nyt on.
Pysähtyy aika, kaikki, ajattele hän ei varmaan juuri mitään nyt.
Hän onkii vain, ei nyt mitään muuta mies tässä ajassa.
Ajatus lepää, rauhallisena tuijottaa kohoa tyynellä pinnalla,
ajoittain nykii, nyt koho uppoaa, mies nostaa kalan, hän hymyilee.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut