sä sorruit sä et pystyny vastustaa
huomaan sen ku jälkiäs seuraan
ovi... uskaltaisinko kurkistaa
sun tavallisee pieneen maailmaa
siellä sä makaat sekasin ja kylmissäs
vain pussi ja piippu sylissä
silmäs lasittaa, soperrat taas
”tää oli vika mä lupaan”
mulle tää ei ole elämää
se on ajasta kii ku alat suonensisäsiä vetää
mut siihen sä et tulis enää herää
siitäkö mun pitäis välittää
en mä osaa ees alkaa itkemää
mulle...
sä oot eloton ja hämärä hahmo
jonka vuoksi oon itsekki puoliks varjo
mulle...
sä oot kuihtunu, maatunu
mielessäni oon sut jo haudannu
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
