Poimin käteeni hopeisen lehden, puusta joka kuolee epätietoisuuden meren rannalla. Kun käännän lehteä käsissäni, se välkehtii, kuin murhe mielessäni. Lasken lehden aalloille, yhtä sanaton on kysymykseni sen äärettömyydelle.
Polkuni lähteelle kivesin hyvillä aikeillani, lähteen kaivoin silkalla rakkaudella, ympäröin toiveikkuudella. Syvältä minusta se pulppusi, mutta nyt vesi on mustaa ja kylmää.
Joki teki kanssani matkaa, jonka oivalsin määränpäätä tärkeämmäksi; nyt se kuljettaa vain menetettyä aikaa. Puro laskee toiseen, tuntemattomaan. Turvattomaan satamaan vieraassa maassa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
