Siellä missä huone asuu
Minua
tuoksuu tuuli, laittaa laineita
mereen ja hiuksiin
kaislasta kudottu palmikko, kerran kiedottu köysi, joka versoaa päästä kuin ankkurin nauha. Punnuksena elämä. Vai menikö se jo.
Asukoot, minä asun maailmaa
Sinua
joka
olet kuivanmerenkala, tuskin takaisin nakattava vielä, hajoat ellen pidä kiinni, sinisilmäinen sintti johonkin aukkoiseen tarinaan kuuluva sivusta katsoja, hyvän päivän päähenkilö, jos senkään.
Pyykkipojilla nostetun lakanan takaa
voisi nähdä meren ja muita asioita. Paikkoja, joissa puut seisovat. Saaria joissa joku asuu ahavoitunein käsin, punaisia saappaitaan suojelematta, hampaitaan näytellen kuin villisusi.
Tuoksuu tosiaan suola
jota laitetaan sellaisen, joka ei ole mistään kotoisin, minun, arpeutumattomiin kohtiin,
onko niitä
Minua
tuoksuu tuuli, laittaa laineita
mereen ja hiuksiin
kaislasta kudottu palmikko, kerran kiedottu köysi, joka versoaa päästä kuin ankkurin nauha. Punnuksena elämä. Vai menikö se jo.
Asukoot, minä asun maailmaa
Sinua
joka
olet kuivanmerenkala, tuskin takaisin nakattava vielä, hajoat ellen pidä kiinni, sinisilmäinen sintti johonkin aukkoiseen tarinaan kuuluva sivusta katsoja, hyvän päivän päähenkilö, jos senkään.
Pyykkipojilla nostetun lakanan takaa
voisi nähdä meren ja muita asioita. Paikkoja, joissa puut seisovat. Saaria joissa joku asuu ahavoitunein käsin, punaisia saappaitaan suojelematta, hampaitaan näytellen kuin villisusi.
Tuoksuu tosiaan suola
jota laitetaan sellaisen, joka ei ole mistään kotoisin, minun, arpeutumattomiin kohtiin,
onko niitä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit